Allista
Alli on terveydeltään ja luonteeltaan hyvin lähellä sitä, mitä kasvatustyölläni tavoittelen.
Emberon's B-pentue, Allin ensimmäinen pentue antaa myös vielä tässä vaiheessa (koirat nyt puolitoistavuotiaita) varovaisia positiivisia viitteitä periyttämiskyvystä. Ensimmäisille pennuilleen Alli oli esimerkillinen äiti, synnytys ja pentujen hoito sujui hyvin luontaisesti ja itsenäisesti.
Allin kanssa on harrastettu suojelua ja tavoitteena on koulutustunnus ja mahdollisesti jalostustarkastus tulevaisuudessa. Koulutus on edennyt periaatteessa hyvin, koira on melkein valmis kisoihin, ohjaaja ei vielä ole, ja kohtalo on ohjaajan osalle heittänyt treenaamiseen enemmänkin keppejä rattaisiin.
Luonteeltaan Alli on temperamenttinen, helposti innostettavissa oleva koira. Alli on kaksiviettinen, joskin saalispainotteinen koira. Sillä on hyvä, täysi puruote ja selkeät vietti-alueet. Suojelu-osuudessa, kuten kaikissa muissakin osa-alueissa tekemistä on vielä hallinnan ja rutiinien kanssa. Lähinnä nämä puutteet ovat ohjaajan kokemattomuudesta johtuvia. Alli oppii kuitenkin asiat nopeasti ja suorittaa vaaditut asiat iloisesti, kunhan siltä osaa vaatia ja kunhan se tietää mitä vaaditaan. Asia mistä olen erityisen onnellinen, on että alli on perinyt samat luontaiset ominaisuudet jäljestämiseen, kun sen emällä on.
Näyttelyitä harrastetaan vielä ainakin kerran, pitäisi hakea V, kunhan koulutustunnus on saavutettu. Rakenteeltaan Alli on mielestäni erittäin hyvä saksanpaimenkoira, joskaan se ei tule tappelemaan päänäyttelyn kärkisijoista. Allilla on hyvä kokonaisrakenne ja se liikkuu hyvin.
Olen kokonaisuudessaan tyytyväinen A-pentueeseeni, niin luonteiden, terveyden kuin rakenteidenkin osalta.
Allin emä Solholmens Ådiva on osoittautunut erinomaiseksi periyttäjäksi, niin terveyden, luonteiden kuin rakenteenkin osalta. Myös Diivan emä Solholmens Verena oli hyvin periyttänyt narttu, kuten myös sen emän emä, Solholmens Norma. Solholmens N-pentueessa oli muitakin hyvin periyttäneitä koiria ja omassa A-pentueessani onkin kertaus tähän pentueeseen. Olen saanut mielettömän määrän oppia ja tietoa Tuula Kankkoselta (Kennel Solholmens), ja tärkein asia mitä Tuula on saanut päähäni iskostettua on ymmärrys emän ja emälinjojen (ja näiden tuntemisen) tärkeydestä koiran jalostuksessa.
Hannosta
Minulla oli Allille ajateltuna kaksikin varteenotettavaa urosvaihtoehtoa ja kun kuulin Hannosta koulutuskentällä en ollut kovinkaan innostunut. Lähdin kuitenkin selvittämään uroksen taustoja, koska vinkki tuli sellaiselta ihmiseltä, jonka näkemyksiä arvostan. Hannon sukutaulu on erittäin vakuuttava ja omiin linjoihin sopiva, joten pakkohan poikaa kuitenkin oli lähteä katsomaan. Olin erittäin skeptinen, kyseessä on nuori uros, vielä vailla jälkeläisnäyttöä ja käyttötuloksia. Katsoin Hannon treenin ja myöhemmin kävin vielä katsomassa toisenkin, varmistuakseni näkemästäni. Pidin näkemästäni, erityisesti minua miellyttää Hannon hyvä puruote. Otin myös yhteyttä maalimieheen jolla Tuija Hannoa treenaa ja kävimme pitkän keskustelun koirasta ja sen ominaisuuksista sekä koulutuskelpoisuudesta. Vakuutuin siitä, että koira on ominaisuuksiltaan sellainen, että se voidaan kokeeseen kouluttaa.
Hannon sukutaulu on erittäin mielenkiintoinen. Sen Isä Karats Yoker on periyttänyt erittäin hyvän tyyppisiä, harmonisia, keskikokoisia koiria. Yokerin emä, Karats Olly oli myös vahva periyttäjä. Hannon emän Jitta von Batun muita jälkeläisiä on mm. kaksinkertainen sieger V-A 1 Larus von Batu.
Rakenteeltaan Hanno on minun mielestäni harmoninen, oikeaa keskikokoa oleva koira, jolla on vapaat, lennokkaat liikkeet. Mittasuhteet ovat oikeat ja se pitää säkänsä hyvin myös liikeessä. Anatomian osalta miinusta on sen lantion pituudessa ja asennossa.
Lisää Hannosta täällä
KARAT’S YOKER - JITTA VON BATU
Lonkat A, Kyynärnivelet 0
saksalainen indeksi 94
Romanian pääerikoisnäyttely 2006, nuorten luokan voittaja
SOLHOLMENS ÅDIVA - SOLHOLMENS ÄXELL
Lonkat A, Kyynärnivelet 0, selkä ok
indeksit 104/101
BH, SG (12-18kk)
Pentueen sukutaulu
keskiviikko 7. toukokuuta 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)