Olen pahoillani, kun kuvien päivittäminen on viipynyt, vaan parempi myöhään. Kuvat pennuista 6-7 viikkoisina, pennuthan ovat nyt jo 8 viikkoa ja rapiat. Nyt meillä on jo melko rauhallista, kun kotona on enää 4 pentua.
KARAT’S YOKER - JITTA VON BATU
Lonkat A, Kyynärnivelet 0
saksalainen indeksi 94
Romanian pääerikoisnäyttely 2006, nuorten luokan voittaja
SOLHOLMENS ÅDIVA - SOLHOLMENS ÄXELL
Lonkat A, Kyynärnivelet 0, selkä ok
indeksit 104/101
BH, SG (12-18kk)
Pentueen sukutaulu
tiistai 29. heinäkuuta 2008
Päivitystä vihdoin viimein...
Olen pahoillani, kun kuvien päivittäminen on viipynyt, vaan parempi myöhään. Kuvat pennuista 6-7 viikkoisina, pennuthan ovat nyt jo 8 viikkoa ja rapiat. Nyt meillä on jo melko rauhallista, kun kotona on enää 4 pentua.
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
hulinaa...
Pennut ovat nyt viisi viikkoisia ja vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa. Jessica osti uuden kameran ja kuvia on viikonloppuna räpsitty n. 600. joten niiden läpikäymisessä meni hieman aikaa. Sain pikkukuvat nyt kuitenkin päivitettyä, ja albumipuolella lisää
Pentujen varaustilanne on tällä hetkellä sellainen, että pojille on kodit tiedossa ja tytöistäkin neljä on varattu, vaan ketkä kaikki on vielä hieman auki.
maanantai 23. kesäkuuta 2008
EMBERON'S CARMÉNÈRE
Tyttö, jolla merkki vasemmassa lonkassa
Muuttanut uuteen kotiin Vilppulaan ja lyhentänyt nimensä Carmeniksi
EMBERON'S CAYENNE
Tyttö, jolla merkki oikeassa olkavarressa
Muuttanut uuteen kotiin Merimaskuun ja häntä kutsutaan nimellä Nenne.
EMBERON'S CHIANTI
Tyttö, jolla merkki vasemmassa olkavarressa
Flyttat till eget hem i Pargas, lyssnar nu till namnet Kia
EMBERON'S CHILI
"häntä-merkitty tyttö"
pitkäkarvainen
Muuttanut omaan kotiin Karijoelle lehmiä paimentamaan
EMBERON'S CAPTAIN MORGAN
"Häntä-poika"
pennulla on häntämutka
Muuttanut uuteen kotiin Teuvalle ja tottelee (? ;) ) niemeä Mosse
Juhannus
Juhannuksena pennut pääsivät ulos. Päivätarhana toimii tyttöjen vanha leikkimökki, jonka ympärille viritimme pentuaitauksen. Kolme viikkoa ikää tuli eilen täyteen ja punnitukset ja valokuvaamiset suoritimme pihalla.Pennut ovat kuluneen viikon aikana kehittyneet aimo harppauksin, nyt he jo purevat ja pussavat, haukkuvat ja kiipeävät syliin :)
sunnuntai 15. kesäkuuta 2008
Pennut 2 viikkoa
Pennuilla alkavat silmät olla auki ja kävelyäkin harjoitellaan jo. Ensimmäinen matokuuri on nautittu ja lisää kuvia räpsitty...
Tyttö - oikea lonkka, Tyttö - oikea olkavarsi, Tyttö - peppu
Tyttö - vasen lonkka
Lisää kuvia täällä
Poika - niska , Poika - ei merkkiä, Poika - häntä
Tyttö - vasen olkavarsi, Tyttö - häntä, Tyttö - niska
Tyttö - vasen lonkka
Lisää kuvia täällä
sunnuntai 8. kesäkuuta 2008
Pennut 1 viikko
Kuvassa:1. Koko poppoo
2. Tyttö, merkki vasen olkavarsi
3. Tyttö, niska
4. Poika ilman merkkiä
5. Tyttö, oikea lonkka
6. Poika, niska
7. Tyttö, vasen lonkka
8. Tyttö, oikea olkavarsi
9. Tyttö, peppu
10. Poika, häntä
11. Tyttö, häntä
Klikkaamalla kuvaa näet sen suurempana
Lisää kuvia albumissa
uutisia / onnittelut
C-Pentueen isä oli hienosti ROP ja Ryp4 tänään Harjavallassa ja Hannon tyttö oli ROP-pentu. Onnea Tuijalle ja Villelle!
sunnuntai 1. kesäkuuta 2008
3 Uros- ja 7 narttupentua
Pennut syntyivät 1.6. ja ovat luovutusikäisiä heinäkuun loppupuolella
Hyvin nukutun yön jälkeen Alli aloitti aamulla hillitysti ja rauhallisesti urakkansa. Pennut syntyivät ilman sen kummempia ponnisteluja tasaisin väliajoin ja iltapäivällä meillä olikin jo laatikko täynnä. Pennut ovat jänteviä ja elinvoimaisia ja maitoa tuntuu riittävän hyvin.
Tätä kirjoittaessa pentuhuoneesta kuuluu tasainen tyytyväinen tuhina.
Hyvin nukutun yön jälkeen Alli aloitti aamulla hillitysti ja rauhallisesti urakkansa. Pennut syntyivät ilman sen kummempia ponnisteluja tasaisin väliajoin ja iltapäivällä meillä olikin jo laatikko täynnä. Pennut ovat jänteviä ja elinvoimaisia ja maitoa tuntuu riittävän hyvin.
Tätä kirjoittaessa pentuhuoneesta kuuluu tasainen tyytyväinen tuhina.
keskiviikko 7. toukokuuta 2008
pentueen vanhemmista ja suvusta...
Allista
Alli on terveydeltään ja luonteeltaan hyvin lähellä sitä, mitä kasvatustyölläni tavoittelen.
Emberon's B-pentue, Allin ensimmäinen pentue antaa myös vielä tässä vaiheessa (koirat nyt puolitoistavuotiaita) varovaisia positiivisia viitteitä periyttämiskyvystä. Ensimmäisille pennuilleen Alli oli esimerkillinen äiti, synnytys ja pentujen hoito sujui hyvin luontaisesti ja itsenäisesti.
Allin kanssa on harrastettu suojelua ja tavoitteena on koulutustunnus ja mahdollisesti jalostustarkastus tulevaisuudessa. Koulutus on edennyt periaatteessa hyvin, koira on melkein valmis kisoihin, ohjaaja ei vielä ole, ja kohtalo on ohjaajan osalle heittänyt treenaamiseen enemmänkin keppejä rattaisiin.
Luonteeltaan Alli on temperamenttinen, helposti innostettavissa oleva koira. Alli on kaksiviettinen, joskin saalispainotteinen koira. Sillä on hyvä, täysi puruote ja selkeät vietti-alueet. Suojelu-osuudessa, kuten kaikissa muissakin osa-alueissa tekemistä on vielä hallinnan ja rutiinien kanssa. Lähinnä nämä puutteet ovat ohjaajan kokemattomuudesta johtuvia. Alli oppii kuitenkin asiat nopeasti ja suorittaa vaaditut asiat iloisesti, kunhan siltä osaa vaatia ja kunhan se tietää mitä vaaditaan. Asia mistä olen erityisen onnellinen, on että alli on perinyt samat luontaiset ominaisuudet jäljestämiseen, kun sen emällä on.
Näyttelyitä harrastetaan vielä ainakin kerran, pitäisi hakea V, kunhan koulutustunnus on saavutettu. Rakenteeltaan Alli on mielestäni erittäin hyvä saksanpaimenkoira, joskaan se ei tule tappelemaan päänäyttelyn kärkisijoista. Allilla on hyvä kokonaisrakenne ja se liikkuu hyvin.
Olen kokonaisuudessaan tyytyväinen A-pentueeseeni, niin luonteiden, terveyden kuin rakenteidenkin osalta.
Allin emä Solholmens Ådiva on osoittautunut erinomaiseksi periyttäjäksi, niin terveyden, luonteiden kuin rakenteenkin osalta. Myös Diivan emä Solholmens Verena oli hyvin periyttänyt narttu, kuten myös sen emän emä, Solholmens Norma. Solholmens N-pentueessa oli muitakin hyvin periyttäneitä koiria ja omassa A-pentueessani onkin kertaus tähän pentueeseen. Olen saanut mielettömän määrän oppia ja tietoa Tuula Kankkoselta (Kennel Solholmens), ja tärkein asia mitä Tuula on saanut päähäni iskostettua on ymmärrys emän ja emälinjojen (ja näiden tuntemisen) tärkeydestä koiran jalostuksessa.
Hannosta
Minulla oli Allille ajateltuna kaksikin varteenotettavaa urosvaihtoehtoa ja kun kuulin Hannosta koulutuskentällä en ollut kovinkaan innostunut. Lähdin kuitenkin selvittämään uroksen taustoja, koska vinkki tuli sellaiselta ihmiseltä, jonka näkemyksiä arvostan. Hannon sukutaulu on erittäin vakuuttava ja omiin linjoihin sopiva, joten pakkohan poikaa kuitenkin oli lähteä katsomaan. Olin erittäin skeptinen, kyseessä on nuori uros, vielä vailla jälkeläisnäyttöä ja käyttötuloksia. Katsoin Hannon treenin ja myöhemmin kävin vielä katsomassa toisenkin, varmistuakseni näkemästäni. Pidin näkemästäni, erityisesti minua miellyttää Hannon hyvä puruote. Otin myös yhteyttä maalimieheen jolla Tuija Hannoa treenaa ja kävimme pitkän keskustelun koirasta ja sen ominaisuuksista sekä koulutuskelpoisuudesta. Vakuutuin siitä, että koira on ominaisuuksiltaan sellainen, että se voidaan kokeeseen kouluttaa.
Hannon sukutaulu on erittäin mielenkiintoinen. Sen Isä Karats Yoker on periyttänyt erittäin hyvän tyyppisiä, harmonisia, keskikokoisia koiria. Yokerin emä, Karats Olly oli myös vahva periyttäjä. Hannon emän Jitta von Batun muita jälkeläisiä on mm. kaksinkertainen sieger V-A 1 Larus von Batu.
Rakenteeltaan Hanno on minun mielestäni harmoninen, oikeaa keskikokoa oleva koira, jolla on vapaat, lennokkaat liikkeet. Mittasuhteet ovat oikeat ja se pitää säkänsä hyvin myös liikeessä. Anatomian osalta miinusta on sen lantion pituudessa ja asennossa.
Lisää Hannosta täällä
Alli on terveydeltään ja luonteeltaan hyvin lähellä sitä, mitä kasvatustyölläni tavoittelen.
Emberon's B-pentue, Allin ensimmäinen pentue antaa myös vielä tässä vaiheessa (koirat nyt puolitoistavuotiaita) varovaisia positiivisia viitteitä periyttämiskyvystä. Ensimmäisille pennuilleen Alli oli esimerkillinen äiti, synnytys ja pentujen hoito sujui hyvin luontaisesti ja itsenäisesti.
Allin kanssa on harrastettu suojelua ja tavoitteena on koulutustunnus ja mahdollisesti jalostustarkastus tulevaisuudessa. Koulutus on edennyt periaatteessa hyvin, koira on melkein valmis kisoihin, ohjaaja ei vielä ole, ja kohtalo on ohjaajan osalle heittänyt treenaamiseen enemmänkin keppejä rattaisiin.
Luonteeltaan Alli on temperamenttinen, helposti innostettavissa oleva koira. Alli on kaksiviettinen, joskin saalispainotteinen koira. Sillä on hyvä, täysi puruote ja selkeät vietti-alueet. Suojelu-osuudessa, kuten kaikissa muissakin osa-alueissa tekemistä on vielä hallinnan ja rutiinien kanssa. Lähinnä nämä puutteet ovat ohjaajan kokemattomuudesta johtuvia. Alli oppii kuitenkin asiat nopeasti ja suorittaa vaaditut asiat iloisesti, kunhan siltä osaa vaatia ja kunhan se tietää mitä vaaditaan. Asia mistä olen erityisen onnellinen, on että alli on perinyt samat luontaiset ominaisuudet jäljestämiseen, kun sen emällä on.
Näyttelyitä harrastetaan vielä ainakin kerran, pitäisi hakea V, kunhan koulutustunnus on saavutettu. Rakenteeltaan Alli on mielestäni erittäin hyvä saksanpaimenkoira, joskaan se ei tule tappelemaan päänäyttelyn kärkisijoista. Allilla on hyvä kokonaisrakenne ja se liikkuu hyvin.
Olen kokonaisuudessaan tyytyväinen A-pentueeseeni, niin luonteiden, terveyden kuin rakenteidenkin osalta.
Allin emä Solholmens Ådiva on osoittautunut erinomaiseksi periyttäjäksi, niin terveyden, luonteiden kuin rakenteenkin osalta. Myös Diivan emä Solholmens Verena oli hyvin periyttänyt narttu, kuten myös sen emän emä, Solholmens Norma. Solholmens N-pentueessa oli muitakin hyvin periyttäneitä koiria ja omassa A-pentueessani onkin kertaus tähän pentueeseen. Olen saanut mielettömän määrän oppia ja tietoa Tuula Kankkoselta (Kennel Solholmens), ja tärkein asia mitä Tuula on saanut päähäni iskostettua on ymmärrys emän ja emälinjojen (ja näiden tuntemisen) tärkeydestä koiran jalostuksessa.
Hannosta
Minulla oli Allille ajateltuna kaksikin varteenotettavaa urosvaihtoehtoa ja kun kuulin Hannosta koulutuskentällä en ollut kovinkaan innostunut. Lähdin kuitenkin selvittämään uroksen taustoja, koska vinkki tuli sellaiselta ihmiseltä, jonka näkemyksiä arvostan. Hannon sukutaulu on erittäin vakuuttava ja omiin linjoihin sopiva, joten pakkohan poikaa kuitenkin oli lähteä katsomaan. Olin erittäin skeptinen, kyseessä on nuori uros, vielä vailla jälkeläisnäyttöä ja käyttötuloksia. Katsoin Hannon treenin ja myöhemmin kävin vielä katsomassa toisenkin, varmistuakseni näkemästäni. Pidin näkemästäni, erityisesti minua miellyttää Hannon hyvä puruote. Otin myös yhteyttä maalimieheen jolla Tuija Hannoa treenaa ja kävimme pitkän keskustelun koirasta ja sen ominaisuuksista sekä koulutuskelpoisuudesta. Vakuutuin siitä, että koira on ominaisuuksiltaan sellainen, että se voidaan kokeeseen kouluttaa.
Hannon sukutaulu on erittäin mielenkiintoinen. Sen Isä Karats Yoker on periyttänyt erittäin hyvän tyyppisiä, harmonisia, keskikokoisia koiria. Yokerin emä, Karats Olly oli myös vahva periyttäjä. Hannon emän Jitta von Batun muita jälkeläisiä on mm. kaksinkertainen sieger V-A 1 Larus von Batu.
Rakenteeltaan Hanno on minun mielestäni harmoninen, oikeaa keskikokoa oleva koira, jolla on vapaat, lennokkaat liikkeet. Mittasuhteet ovat oikeat ja se pitää säkänsä hyvin myös liikeessä. Anatomian osalta miinusta on sen lantion pituudessa ja asennossa.
Lisää Hannosta täällä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
